Palvelumme

Blogi

Kirjoitamme blogiimme henkilökunnan mietteitä hautaustoimiston tiskin takaa sekä ajankohtaisia pohdintoja alalta.

Nastolan uusi Torin Wanha

Monelle on varmasti tuttu Lahden kauppatorin kupeessa oleva Torin Wanha hautaustoimisto. Vuodesta 1939 samassa kivijalassa seissyt toimisto on vaihtanut niin omistajaa kuin nimeäkin useampaan otteeseen. Viimeisen omistajavaihdoksen jälkeen myös minä olen päässyt tutustumaan alaan ja saanut kokea heräämisen, löytänyt oman kutsumukseni. Olen tehnyt vuosia töitä asiakaspalvelutehtävissä eri sektoreilla, mutta jokin on aina tuntunut puuttuvan. Nyt suunnitellessani vainajan viimeistä matkaa yhdessä omaisten kanssa, koen, että voin antaa itsestäni enemmän ja tukea, kun heidän voimavaransa ovat riittämättömät. Tahdon, että viimeinen hyvästijättö on sellainen kuin vainaja olisi halunnut, toivoen, että myös omaiset pääsisivät purkamaan omaa suruaan tilaisuuden myötä.

Torin Wanha avasi Nastolaan toisen liikkeen huhtikuun alussa, missä minä toimin pääosin asiakaspalvelijana. Olen äärettömän onnellinen, että olen saanut vastuulleni pyörittää tätä toimistoa. Minulla on upea valoisa tila, jossa pystyn palvelemaan asiakkaitani kokonaisvaltaisesti. Hautausala tiedetysti on arvaamaton ja kuolleisuuteen emme voi vaikuttaa, asiakasvirran ollessa suhteellisen rauhallinen haluan voida antaa ihmisille toisella tavoin ajatuksiani ja tukeani. Näin ollen päädyimme ratkaisuun, että alan pitämään blogia. Tarkoituksena on kirjoittaa kuolemaan, hautaamiseen ja hengellisyyteen liittyviä tekstejä, joista toivottavasti olisi lukijoille hyötyä ja helpotusta. Kuolema koetaan kovin pelottavaksi asiaksi ja se on yhteiskunnassamme jonkinlainen tabu, vaikka se totuudessa on luonnollinen osa elämää. Meillä kaikilla on oma aikamme ja aika harvoin siihen pystymme liikaa vaikuttamaan.

Toivon, että annatte kommentteja ja kerrotte jos teillä on joku asia mikä mietityttää, josta tahtoisitte, että kerron oman näkemykseni. Minua saa tulla myös tapaamaan, vaikka hautajaisjärjestelyt eivät olisi ajankohtaisia.

Terveisin,
Heidi